Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2010

Pikkuveljen ristiäiset lähestyvät ja Julia saa papilta tehtäviä. Hän saa yhdessä Oliverin kanssa mm. kuivata veljen pään ja lukea tai kertoa omin sanoin pienen pätkän ristiäisteksteistä. Hän on vastuusta ylpeä ja alkaa miettiä mitä muuta voisi ristiäisissä tehdä.

Julia: Eihän niin iskä, että se olisi vallan hienoa, jos tekisin ristiäisissä temppuja tällä uudella vanteellani! Eihän niin? Alankin heti harjoittelemaan!

Pohdimme Julian kanssa pukeutumista pikkuveljen ”Albertin”
ristiäisiin. Sanon laittavani päälle puvun.

Julia: Ai minkä pupu-asun?

Julia ja Oliver serkuksineen touhuavat mökkipolulla löydettyään sokerimuurahaisten pesän. He päättävät häätää muurahaiset pippurilla ja rouhivat sitä suoraan myllystä pesään. Tiedustelen, mitä lapset oikein puuhaavat.

Lapset: Me laitetaan sinne pippuria ja sit me katotaan, kun ne aivastelee!

Merkittäköön muistiin, että tällä päivämäärällä oppi Oliver ajamaan polkupyörää ilman apupyöriä. Kannustimena oli iskän tuunaama salama-fillari (alustana oli Bilteman pinkki prinsessapyörä, joka ei ole kovinta huutoa kohta kolmivuotiaiden poikien keskuudessa…). Ikää fillaristilla on neljä päivää alle kolme vuotta.

Oliver: Mä olen sitä mieltä, että mä tarvitsisin jälkiruokaa. Se helpottais mun oloa!

Julia syö pakastemustikoita ja maitoa. Lopputulos on arvatunlainen. Julia: ”Katso Oliver! Minä olen aika erikoinen, kun olen syönyt mustikoita!” (sanoo ja näyttää ammottavaa suutaan pikkuveljelle…)

Oliver marssii ulos ovesta mökillä ja tarkkailee pihapiiriä: ”Yö on jo tapahtunut. Tahdon tänään nukkumaan!”

Serkku tuli kylään. Teki mökille hyppypaikan joustinpatjoista, mutta väsymys iski kesken kaiken…

Olemme melomassa lasten kanssa inkkarikanootilla Airiston laidalla, kun Silja Line risteilee parin mailin päästä ohi.

Oliver: ”Iskä, onko toi ruotsinlaiva?”
Iskä: ”On.”
Oliver: ”Onko siellä naisia?”
Iskä: ”Hmm… On siellä varmasti naisiakin.”
Oliver: ”No hyvä.” (ja jatkaa melomista)

Oliver on Namikan isä-lapsi -leirillä lounaalla. Silmät lerppuvat. ”Mennäänkö päiväunille?”, kysyn. ”Ei väsytä”, vastaa Oliver. Kolmen minuutin päästä oli nukahtanut kuvan mukaiseen asentoon ruokalan tuolille…